Joka kerta kun saavun mökille, tapahtuu jotakin, mitä en täysin osaa selittää. Uni tulee helpommin kuin kaupungissa, ja herään aamulla ilman herätyskelloa — virkeänä ja levänneenä. Onko kyse hiljaisuudesta, luonnon rytmistä vai jostain vielä hienovaraisemmasta? Kun pysähdyn tarkkailemaan, huomaan kolmen asian nousevan esiin: luonnon ja ympäristön rytmi, rauhoittavat rituaalit sekä yön pimeys ja hiljaisuus. Aamun maisemat viimeistelevät kokemuksen — ja herättävät jotakin muutakin kuin vain hereillä olon.
Luonnon rytmi ja rauhoittuminen
Mökillä elämä alkaa kulkea luonnonvalon mukaan. Ilta pimenee vähitellen, ruudut ja puhelimet unohtuvat ja keho siirtyy omaan tahtiinsa. Keinovalon ja sinisen valon vähentyminen antaa melatoniinin erittyä normaalisti, mikä helpottaa nukahtamista (Chang et al., 2015).
Usein istun rannassa ja kuuntelen veden liplatusta. Veden liike hiljentää ajatukset tavalla, jota ei voi täysin selittää — sen vain tuntee. Luonto rauhoittaa ja palauttaa. Tutkimusten mukaan luonnonympäristö vähentää stressiä ja tukee palautumista (Ulrich, 1984; Berman et al., 2008). Ehkä juuri siksi uni tuntuu täällä niin erilaiselta: keho ja mieli seuraavat ympäristön rytmiä ilman pakottamista.
Rituaalit ja pimeyden voima
Mökillä iltarutiinit ovat yksinkertaisia, mutta merkityksellisiä. Sauna lämmitetään joka ilta, ja löylyjen välissä vilvoittelen terassilla. Ilta on usein täysin tyyni. Suoraan edessäni ajoittain kuunsilta heijastuu järven pintaan, ja jään ihailemaan sen hopeista kaarta. Katse vaeltaa taivaalle, ja mietin, mitä tähtiä yön pimeys tänään paljastaa. Viileä ilma, hiljaisuus ja tähtien ääretön syvyys kertovat keholleni, että päivä on päättymässä. Takkatulen rätinä ja lämpö viimeistelevät tunnelman. Nämä toistuvat hetket ovat kuin hiljaisia siirtymiä, jotka johdattavat uneen.
Kun yö saapuu, mökillä on oikeasti pimeää. Katuvaloja ei ole, ja hiljaisuus on syvää. Tällainen ympäristö tukee luonnollista unta ja syvää palautumista (Cho et al., 2013; Basner et al., 2014). Nukahtaminen ei vaadi ponnistelua — se vain tapahtuu.
Aamu ja heräävä luovuus
Aamulla ikkunasta näkyy tyyni järvi ja valo, joka siivilöityy pehmeästi sisään. Toisesta ikkunasta avautuu näkymä eräänlaiseen villiin kasvillisuuteen, jota olen oppinut rakastamaan. Joka aamu tuntuu hieman erilaiselta. Näissä maisemissa luovuus herää kuin itsestään: ideat nousevat pintaan ilman pakottamista. Hiljaisuus ja rauha jättävät tilaa ajatuksille, joita kaupungin taustahäly usein peittää.
Ehkä se on juuri tämä yhdistelmä — luonto, rytmi, rutiinit ja pimeys — joka saa unen ja luovuuden kulkemaan täällä käsi kädessä.
Lähteitä:
Basner, M., Müller, U., & Elmenhorst, E.-M. (2014). Single and combined effects of air, road, and rail traffic noise on sleep and recuperation. Sleep, 37(2), 341–350. https://doi.org/10.5665/sleep.3408
Berman, M. G., Jonides, J., & Kaplan, S. (2008). The cognitive benefits of interacting with nature. Psychological Science, 19(12), 1207–1212. https://doi.org/10.1111/j.1467-9280.2008.02225.x
Chang, A.-M., Aeschbach, D., Duffy, J. F., & Czeisler, C. A. (2015). Evening use of light-emitting eReaders negatively affects sleep, circadian timing, and next-morning alertness. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(4), 1232–1237. https://doi.org/10.1073/pnas.1418490112
Cho, Y., Ryu, S.-H., Lee, B. R., Kim, K. H., Lee, E., & Choi, J. (2013). Effects of artificial light at night on human health: A literature review of observational and experimental studies applied to exposure assessment. Chronobiology International, 30(7), 791–801. https://doi.org/10.3109/07420528.2013.800089
Ulrich, R. S. (1984). View through a window may influence recovery from surgery. Science, 224(4647), 420–421. https://doi.org/10.1126/science.6143402
