Sinäkin olet varmasti kokenut sen – tilanteen, jossa joku satuttaa, pettää luottamuksen tai sanoo jotain, mikä jää kalvamaan mieltä. Ehkä olet ollut itse se, joka on loukannut toista. Muistat ehkä miten vanhempasi ohjasivat lapsiaan pyytämään anteeksi. Konfliktit, riidat ja väärinkäsitykset kuuluvat elämään, eikä niiltä kukaan voi täysin välttyä. Mutta se, miten niihin suhtaudut ja miten niistä jatkat eteenpäin, voi vaikuttaa ratkaisevasti hyvinvointiisi – ja ihmissuhteidesi tulevaisuuteen.

Anteeksipyyntö rakentaa luottamusta

Anteeksipyyntö ei ole vain sana tai muodollisuus. Se on moraalinen teko, jossa osoitat, että ymmärrät aiheuttaneesi toiselle vahinkoa. Kun pyydät anteeksi, otat vastuun teoistasi ja viestit, että haluat korjata tilanteen. Tutkijat Schumann ja Ross (2010) ovat määritelleet kuusi tärkeää anteeksipyynnön osaa: vahingon tunnustaminen, vastuun ottaminen, tapahtuman selittäminen ilman puolustelua, katumuksen ilmaisu, hyvityksen tarjoaminen ja lupaus muutoksesta. Kun sisällytät nämä anteeksipyyntöösi, luot aidon yhteyden ja annat toiselle mahdollisuuden luottaa sinuun uudelleen.

Anteeksiantaminen voi olla vaikeaa

Jos sinua on loukattu syvästi, voi anteeksiantaminen tuntua lähes mahdottomalta. Ehkä pelkäät, että jos annat anteeksi, annat samalla luvan satuttaa uudestaan. Tai tunnet, että anteeksianto olisi kuin myöntäisit, ettei tapahtunut ollut niin vakavaa. Nämä tunteet ovat täysin ymmärrettäviä – anteeksianto ei ole helppoa, eikä sen pidäkään olla. Mutta sillä voi olla uskomaton voima vapauttaa sinut menneestä ja auttaa sinua paranemaan.

Anteeksianto parantaa terveyttäsi

Tiesitkö, että anteeksianto ei ole pelkästään tunneasia? Tutkimukset osoittavat, että sillä on suora yhteys myös terveyteesi. Psykologi Everett Worthington on todennut, että anteeksiantoon kykenevät ihmiset kokevat vähemmän stressiä, ahdistusta ja masennusta. Myös unesi paranee, ja jopa verenpaineesi voi laskea. Loren Toussaintin tutkimuksissa on havaittu, että anteeksiantaminen voi vähentää kroonisten sairauksien riskiä ja lisätä elämänlaatua.

Journal of Behavioral Medicine -julkaisussa on osoitettu, että anteeksiantaminen vähentää kehon stressireaktioita: syke laskee, kortisolitasot laskevat ja olo rauhoittuu. Kun annat anteeksi, et tee palvelusta vain toiselle – teet sen ennen kaikkea itsellesi.

Polku anteeksiantoon

Jos mietit, mistä oikein aloittaisit, psykologi Frederic Luskin tarjoaa yhdeksän askeleen mallin, joka voi auttaa sinua matkalla kohti anteeksiantoa:

1. Tunnista tarkasti, mitä tapahtui ja miltä se tuntui.

2. Muista, että anteeksianto tapahtuu sinua itseäsi varten.

3.Ymmärrä, ettei anteeksianto tarkoita teon hyväksymistä.

4. Hae tapahtuneeseen uutta näkökulmaa.

5. Käytä keinoja rauhoittua, kun tunteet kuohuvat.

6. Lakkaa odottamasta toisilta sellaista, mitä he eivät aio tehdä.

7. Kohdista energiasi omiin tavoitteisiisi.

8. Muista: paras ”kosto” on hyvin eletty elämä.

9. Kerro tarinasi uusiksi – ole se, joka valitsi antaa anteeksi.

Tämä prosessi ei tapahdu yhdessä yössä. Mutta kun lähdet kulkemaan sitä, saatat huomata, että askel askeleelta tunnet olosi kevyemmäksi ja vapaammaksi.

Anteeksipyyntö vaatii rohkeutta

Jos olet loukkaantunut, sinulla on oikeus kertoa kokemuksestasi. Oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Antti S. Mattilan mukaan juuri tämä – että saat sanoittaa sen, mitä koit – on ensimmäinen ja tärkein askel anteeksiannon mahdollistumisessa. Älä siis kiirehdi – mutta älä myöskään sulje ovea anteeksiannolta.

Anteeksipyyntö ja anteeksianto eivät ole heikkoutta. Ne vaativat rohkeutta, nöyryyttä ja tahtoa kasvaa. Mutta ne myös vapauttavat. Sinä voit valita olla kantamatta vihaa, syyllisyyttä tai katkeruutta mukanasi. Sinä voit päättää katsoa eteenpäin, ottaa vastuun, antaa anteeksi – ja ennen kaikkea, antaa rauhan itsellesi.

Lähteet
Mattila, A. S. (2018). Terveyskirjasto – Anteeksiantaminen auttaa toipumaan loukkauksista. Duodecim.

Luskin, F. (n.d.). The Nine Steps to Forgiveness. The Stanford Forgiveness Project.

Schumann, K., & Ross, M. (2010). The Ingredients of a Successful Apology. Social and Personality Psychology Compass, 4(11), 895–908.

Worthington, E. L. (2006). Forgiveness and Reconciliation: Theory and Application. Routledge.

Toussaint, L., Owen, A. D., & Cheadle, A. (2015). Forgive to live: Forgiveness, health, and longevity. Journal of Behavioral Medicine, 38(3), 487–497.