Olen saanut seurata lastenlasteni ratsastustunteja heille vieraalla tallilla mökkipaikkakunnallamme. On hämmästyttävää nähdä nämä nuoret, jotka muuten viettävät suuren osan ajastaan puhelimiensa parissa, keskittymässä täysin hevosiin ja ohjaajan ohjeisiin. Näissä hetkissä näkyy jotain erityistä: he ovat poissa virtuaalisesta maailmasta ja täysin läsnä tässä ja nyt.

Ratsastuksen maailma avautuu silmissäni ainutlaatuisena yhteispelinä ihmisen ja hevosen välillä, jossa kommunikointi tapahtuu hienovaraisin elein ja liikkein, pohkeita ja lempeitä raipaniskuja hyödyntäen. Ratsastajan on opittava lukemaan hevosen reaktioita ja sopeuttamaan omaa toimintaansa niiden mukaan. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja herkkyyttä, kykyä olla läsnä ja tuntea toisen olennon mieliala.

Palaute ratsastuksessa on välitöntä. Hevosen reaktiot kertovat nopeasti, onko ratsastaja soveltanut opittuja taitoja oikein vai tarvitaanko lisää harjoitusta. Tämä välitön palaute mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja itsensä kehittämisen. Kuten monessa muussakin asiassa, myös ratsastuksessa toistot ovat avainasemassa: ”Harjoitus tekee mestarin” on lause, joka pätee hyvin myös ratsastukseen. Jokainen ratsastuskerta tuo mukanaan uusia oivalluksia ja varmuutta.

Erityisen vaikuttavaa on nähdä, kuinka nuorten itseluottamus kehittyi ratsastustuntien aikana ja kuinka tyttäret rakensivat vähitellen luottamusta hevosiin. Tuntemattomien hevosten kohtaaminen ja niiden kanssa toimiminen vaatii rohkeutta ja itsevarmuutta. Ratsastustuntien aikana näki kuinka nuoret oppivat luottamaan omiin kykyihinsä ja kohtaamaan haasteita määrätietoisesti.

Alisa, joka on ratsastanut pienestä asti, kuvailee lajia monipuoliseksi ja haastavaksi. ”Ratsastuksessa kiehtoo erityisesti vauhdin hurma ja esteiden ylitys. Se on antoisaa ja antaa vapautta.” Hänen mukaansa ratsastaminen on monipuolinen ja haasteellinen laji, joka tekee siitä myös palkitsevan. Alisa kertoo hyödyntävänsä ratsastuksen tuomia taitoja muissakin elämän osa-alueissa, kuten tarkkuutta vaativissa koulutehtävissä ja liikuntaharrastuksissa. Alisa nauttii myös hevosten hoitamisesta, ruokinnasta ja hevosten hallitsemisesta.

Elea puolestaan nauttii erityisesti eläinten hoitamisesta ja siitä rauhasta, jonka hevoset tuovat. ”Kivointa on hoitaa hevosia, ruokkia niitä ja vain olla niiden kanssa. Se opettaa myös työntekoon liittyviä taitoja. Ratsastus ei ole aina tärkeintä; rauhoittuminen ja eläinten kanssa oleminen ovat todella tärkeitä,” hän kertoo. Elea on oppinut kärsivällisyyttä, keskittymistä ja sinnikkyyttä. ”Vaikka asiat eivät sujuisi aluksi, en anna periksi. Nousen takaisin hevosen selkään ja yritän uudelleen.” Nämä taidot ovat olleet hyödyllisiä myös koulumaailmassa.

Ratsastuksen kautta opitut taidot eivät siis rajoitu vain hevosten käsittelyyn. Ne ulottuvat laajemmin elämän eri osa-alueille, kuten koulumaailmaan, ihmissuhteisiin ja työnteon taitoihin. Keskittyminen, rohkeus, sopeutumiskyky, tavoitteellisuus ja osaamisen ilmaiseminen ovat kaikki arvokkaita taitoja, jotka valmistavat nuoria kohtaamaan elämän moninaiset haasteet.

Näiden ratsastustuntien myötä nuoret eivät pelkästään osoittaneet ratsastamiseen liittyviä taitoja, vaan he kasvoivat ihmisinä. Erityisesti ihailin kuinka hyvin nuoret osasivat kuvata ratsastukseen liittyviä taitoja ja osaamisensa tasoa vieraalle ohjaajalle. Ja samalla he opettivat meille läsnäolon ja rauhallisuuden tärkeyden – taitoja, joita usein unohdamme arjen kiireessä. Ratsastus ei ole vain fyysinen aktiviteetti, vaan se tarjoaa myös laajan oppimisympäristön, jossa kehitetään fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia taitoja.

Ride on… See you..