Kirkas toukokuun aamu, luonto puhkeamassa kukkaan. Tuttu matkaporukka kohtaa toisensa Oulun lentoasemalla. Tällä kertaa suuntana Reinin risteily. Teemme viimeiset tarkistukset matkalla tarvittavista asiakirjoista. Maskit tiiviisti päässä odottelemme Geneven lentoa, missä vietämme kaupunkilomaa. Genevessä olemme varanneet ajan koronatestiin. Jännittyneinä odotamme testituloksia – muuten ei ole asiaa jokilaivalle. Kolmannen päivän jälkeen onkin aika hypätä junaan kohti Baselia. Baselissa ilmee, että jokiristeilijä on korjattavana teknisten ongelmien vuoksi. Eipä siinä mitään ihmeellistä – lomatunnelmissa hyppäämme bussiin ja lähdemme kohti etäämmällä odottavaa risteilijää.

Risteilijälle saapuessa saamme viihtyisän hytin käyttöömme huonepalvelijoineen. Hytissä on mahdollista makoillen ihastella maisemia avarista ikkunoista. Nopeasti selviääkin, että Rein on merkittävä kulkuväylä. Jokilaivoja lasteineen puikkelehtii ripeään tahtiin.

Ihastelemme Reinin varrella olevia jyrkkiä rotkoja, vanhoja linnoja, viiniviljelmiä ja silmiä hiveleviä pikkukaupunkeja. Jokilaivalla on mahdollisuus vetäytyä omaan hyttiin, sulkeutua kirjastoon tai vaikkapa ihailla vain maisemia aurinkokannella

Koblenzin seudulla maisemat ovat toinen toistaan kauniimpia. Kukkuloita koristavat viinitarhat ja kauniit linnavanhukset, jokiväylän ympärillä sijaitsivat kauniit kylät ja pikkukaupungit. Tämä historiallinen ja kaunis Rüdesheimin ja Koblenzin välinen alue onkin valittu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Suosituimpiin turistikohteisiin kuuluu St Goarshausenin jokimutkassa sijaitseva traagista kohtaloa välittävä korkea Lovrelyn kallio. Legendan mukaan ja Heinrich Heinen runon tunnetuksi tekemänä kalliolta kultahiuksinen kaunotar oli vetänyt ihanilla lauluillaan laivureita puoleensa niin kohtalokkaasti, että heidän aluksensa olivat ajautuneet karille ja painuneet syvyyksiin.

Risteilijällä nautimme hiljaisuudesta, veden kimalluksesta, kauniista maisemista ja hyvästä ruuasta. Pieni haastattelukierros paljastaa koko meidän porukan olevan täydellisessä rentoutumisen tilassa. Heidän mukaansa ympäröivä luonto ja sen kauneus, vesielementti ja risteilijän liipuminen hiljalleen eteenpäin rauhoittivat mieltä ja kehoa. Päivittäiset valmiit ohjelmat, yhteiset ruokahetket, tarjoilijamme Omar ja tutut kaverit ympärillä läsnäoloa vahvistivat.

Risteilijän liipuessa luonnon keskellä kaikki liittyivät yhteen metsä, vesi, taivas ja maa sekä ulkoinen minämme. Läsnäolon lumo loihtii esiin elinvoimaisuuden. Luonnon, pikkukylien ja vanhojen linnojen katselu mielihyvää tuottaa. Kun sisäinen maailma yhtyy ulkoiseen maailmaan, kohtaamme lumouksen. Monille ihmisille rakkain ääni on veden ääni, puron solina tai laineiden liplatus.

Elämä vaatii taukoja, jotta pystymme lumoutumaan. Kun kiire väistyy, melu vähenee ja aistit avautuvat, saamme syvemmän yhteyden itseemme ja ympäröivään maailmaan. Vähitellen ajantaju katoaa ja pää vapaana ajatuksista hyvinvointia lisää. Tällöin jokainen ääni, tuoksu, maku ja ihotuntemus erottuvat paremmin. Kapteenin kiittää viimeisellä illallisella matkustajia ja mainitsee yhden seurueen olevan Suomesta. Taputusten määrä on valtava.

Kahdentoista päivän jälkeen rauhallisin mielin palaamme kesäiseen Suomeen. Korvissa soi laulun sanat ”Kaukaa taas palaan joelle kerran sen viileys minua rauhoittaa”