Pelkäsin tylsistyväni, kun lopetin palkkatyöni.Toisin kuitenkin kävin. Tämä on parasta aikaa elämässäni – saan vapaasti suunnitella aikatauluni, aamulla lukea lehdet ja nauttia aamiaisesta.
Ammatinvalinta oli helppoa. Lapsena leikin rovastia ja pidin pitkiä saarnoja eläimille. Rakastin näyttelemistä ja päärooleista kinasteltiin kavereiden kesken. Siitä olikin helppo jatkaa lehtorin hommiin. Ystävien kanssa matkusteltiin maailmalla ja palkkatyön ohella kirjoittelin juttuja lehtiin. Tuli korona ja ihmiset linnoittautuivat koteihinsa. Osallistuin ulkosuomalaisten kirjoittajaryhmään ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Kateellisena kuuntelin heidän kuvauksia omista aineistoista; päiväkirjoja evakkoretkistä, dokkarin tekoa ym.
Koronan myötä illat vierähtivät zoomissa tuttavien kanssa. Yhteiset keskustelut innoittivat uusiin seikkailuihin. Yllätyin – tiedostoistani paljastui oikea aarrearkku, laaja aineisto elettyä elämää.
Sanotaan, että jokaisella meillä on sisällä romaani, joka suorastaan huutaa ulospääsyä. Näin kävi minullekin. Kirjoittaminen jatkuu kirjoittajaryhmässä. Saan tehdä edelleenkin työtä mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Nykyisin saan jopa omia rooleja lastenlasten käsikirjoituksissa. Ympyrä sulkeutuu.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!