Muistatko vielä ne ajat, kun kirjeitä ja kortteja väsättiin sydämen kylläisyydestä? Kirjoittamalla tunteiden purkaminen paperille oli turvallinen tapa ilmaista itseään, erityisesti silloin kun kasvotusten sanominen oli haastavaa. Kirjeitä säilytettiin ja niitä luettiin myöhemminkin.
Vaikka nykytekniikka on vienyt perinteisten kirjeiden ja korttien kirjoittamiselta tilaa, kirjoittamisen voima elää! Kirjoittaminen tarjoaa edelleen mahdollisuuden pohtia omia tuntemuksia ja ilmaista niitä avoimesti ja rehellisesti.
Työnohjauksellisessa kontekstissa kirjoittaminen on tavotteellista toimintaa ja toimii turvallisena tilana käsitellä arjen haasteita, purkaa syvempiä tunteita tai jakaa onnistumisen kokemuksia. Tutkimukset osoittavat kirjoitetun sanan voiman.
Miksi kirjoittaminen kannattaa? – Maijan tarina
Maija, kokenut opettaja osallistui työnohjaukseen, jossa hyödynnettiin kirjoittamista. Aluksi hän oli hieman epäröivä, mutta uteliaisuus vei voiton, ja hän päätti osallistua työnohjaukseen.
Ohjaaja antoi Maijalle ja muille osallistujille pieniä kirjoittamiseen liittyviä tehtäviä. Maija kirjoitti havaintojaan, tunteitaan, ajatuksiaan ja toiveitaan. Välillä ohjaaja toi ulkopuolista näkökulmaa kirjoittamiseen valitsemalla valmista materiaalia, antamalla runon tai aiheeseen liittyvän artikkelin luettavaksi. Valmiit materiaalit toimivat ikään kuin katalysaattorina kirjoittamiselle.
Ryhmässä kaikki halukkaat saivat lukea ääneen tekstinsä. Toisten tekstien kuunteleminen toi uusia ajatuksia ja oivalluksia ja lisäsi armollisuutta itseään kohtaan. Pian Maija huomasi, että nämä harjoitukset avasivat uusia tulkintoja ajatuksille. Kirjoittaminen toimi ikään kuin peilinä, heijastaen Maijan omia vahvuuksia ja alueita, joilla hän halusi kasvaa. Hän alkoi ymmärtää syvemmin omia reaktioitaan ja tunnistaa, miten ne vaikuttivat työhön.
Tämä prosessi vahvisti ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun jokainen jakoi omia näkemyksiään. Maija sai uusia tulkintoja kokemuksilleen ja uusia perusteita nykyiselle toiminnalleen.
Kirjoittamisen myötä Maija löysi syvemmän yhteyden itseensä ja kollegoihinsa. Maija koki, että hänen empatiakyky kehittyi, ja hän oppi paremmin ymmärtämään toisten näkökulmia. Lisäksi kirjoittaminen auttoi häntä käsittelemään stressiä ja löytämään uusia keinoja hallita työpaineita.
Kun työnohjaus päättyi, Maija ei ollut vain kasvanut ammatillisesti, vaan hän oli löytänyt pysyvän työkalun itsereflektioon ja kollegiaaliseen vuorovaikutukseen. Kirjoittamisen voima oli muuttanut hänen tapaansa nähdä ja kokea opetustyö myönteisenä, tehden siitä entistä merkityksellisemmän ja innostavamman. Lisäksi Maija koki, että kirjoittaessa mahdollistui läsnäolo.
