Yhteisissä keskusteluissa yhä useammin asiantuntijat nostavat esille työn kaaosmaisuuden ja työssä jaksamiseen liittyvät haasteet. Työhön liittyvää kaaosta voidaan pitää  subjektiivisena tunteena, joka liittyy kompleksiseen ympäristöön. Kompleksinen ympäristö on yhteen kietoutunut, alati muuttuva ja hallitsematon ympäristö. Ristiriitaa kompleksisen ympäristön kanssa aiheuttaa se, että ihminen pyrkii luontaisesti asioiden selittämiseen ja järkiperäisyyteen.  Välttämättä  ongelmiin ei löydy yhtä oikeaa ratkaisua, on vain huonompia ja parempia vaihtoehtoja.   Toisaalta yhden ongelman ratkaisu johtaa toisen ongelman esiintuloon eikä päätöksentekoa voi perustaa perinteiseen syy-seuraussuhteiseen.

Ennakoimattomuus ja sattumat horjuttavat hallinnan tunnetta

Kaaosmaisuuden kokemus on tullut osaksi elämäämme. Yhteiskunnallinen tilanne kuten  pandemia ja kriiseihin liittyvä maahanmuutto vaikuttavat työelämään monella tasolla. Kaaosta synnyttää mm. ennakoimattomat tilanteet, liian suuri työmäärä ja aikapula.

Kaaosta voidaan kuvata myös liminaali- eli välitilana. Liminaalitila on eräänlainen luovan kaaoksen tila, jossa normaalielämän säännöt eivätkä roolit päde. Liminaalitilaa voidaan pitää myös uuden ja vanhan toimintatavan siirtymätilana. Välitila mahdollistaa muutoksen ja se voi tuoda uusia mahdollisuuksia. Vakiintuneesta toimintatavasta on mahdollisuus siirtyä uuden kokeiluun, luovuuteen aina flow-tilaan saakka.

Tutkimusten mukaan jo pelkkä ymmärrys kompleksisuudesta lisää hallinnan tunnetta. Lisäksi kaaoksesta selviytymisen tarvitaan yhteistyötä, itsensäjohtamista,  dialogitaitoja, armollista asennetta itseä kohtaan, työkokemuksen tuomaa hiljaista tietoa sekä työn merkityksellisyyden kokemusta. Ruuhkahuiput edellyttävät kovaa työntekoa ja töiden tekemistä silloin kun ne parhaiten sujuvat. Koronaepidemian aikana työajan joustava käyttö onkin jo osalle tuttua.  Kaaoksen keskellä tarvitaan pysähtymistä. Työyhteisössä on hyvä kysyä mitä meille kuuluu NYT?  Vaikeudet mahdollistavat uuden oppimisen.

Kompleksisuus haastaa johtamista

Liminaalitilassa oleminen ja kompleksisuus haastavat asiantuntijatyön johtamista. Perinteinen mekaaninen johtamistapa ei välttämättä toimi asiantuntijoiden kompleksissa ympäristössä. Kompleksisuuden johtamisessa tarvitaan  yhteistyötä, dialogia ja vaihtoehtoisten totuuksien punnitsemista. Organisaatioin toiminnan näkyväksi tekeminen visuaalisesti mahdollistaa reaaliaikaisen ymmärryksen toiminnan kokonaisuudesta.  Etenkin uusille johtamistavoille on tarvetta projektimaisissa työympäristöissä. Valmentavat kysymykset ja dialogiin perustuva johtamistapa korostuu.

Asiantuntijoiden yhteistyö ja verkostoituminen muiden asiantuntijoiden kanssa edistää kaaoksesta selviämistä ja tekee työstä mielenkiintoisempaa. Samalla esimiehen merkitys vähenee. Itsensä johtaminen korostuu, johon liittyy kehon, mielen, tunteiden ja arvojen johtaminen mutta myös oman osaamisen johtaminen ja työhön liittyvien tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttamisen jatkuva arviointi. Merkittävää on, että kompleksisuutta ei voi hallita perinteisellä ylhäältä- alas johtamistavalla vaan tarvitaan tasa-arvoista kohtaamista, yhteistyötä, itsensä johtamista ja kokeilukulttuuria.